Itken parhaillaankin, eikä kirjoittaminen meinaa onnistua. Aiemmassa postauksessa mainitsin isoäitini joutuneen sairaalaan onnettomuuden takia, ja hänen piti päästä kotiin muutamassa päivässä. Lääkärit halusivat pitää hänet tarkkailtavana, joka olikin oikein. Noin kaksikymmentä minuuttia sitten isäni soitti ja kertoi suru-uutisen; isoäitini on menehtynyt noin tunti sitten, tasan kello 2 yöllä. Menetin yhden rakkaimmista ihmisistä elämässäni, henkilön joka on rakastanut minua pyyteettä syntymästäni saakka. Lisää päivityksiä tuskin tulee vähään aikaan, tulee menemään hyvin kauan ennenkuin saan asian käsiteltyä. Pelkään tulevia hautajaisia, isoisäni on joutunut saattamaan jo vanhimman poikansa hautaan joka oli minulle liian kova pala katseltavaksi.
Tuskin kukaan uskoi näin käyvän vielä, mummi oli aina heistä se vahvemman oloinen. Eilen illalla isäni soitti, kertoi mummin siirretyn toiselle osastolle tarkempaan seurantaan. Tila oli kuulemma kriittinen, ja olisin halunnut lähteä helsinkiin saman tien katsomaan häntä. Vanhempani saivat puhelun sairaalasta heti tilan heikettyä, mutta lyhyestä välimatkasta huolimatta hekään eivät ehtineet ajoissa. Kuolema oli kuulemma ollut rauhallinen, ja tiedän kyllä että hänen pitämisensä väkisin hengissä koneiden avulla olisi ollut todella julmaa ja väärin häntä kohtaan.
Silti kaikki tapahtui ihan liian nopeasti, vaikka tiesin tämän päivän tulevan en todellakaan uskonut sen koittavan näin pian. Minusta tuntuu että minulta on riistetty jotain todella arvokasta, aivan liian pian. Viikonlopuksi viimeistään suuntaan helsinkiin, jotta saisin nähdä ainakin isoisäni vielä kerran. En ollut todellakaan valmis jättämään isoäidilleni jäähyväisiä, isoisälleni vielä vähemmän. Tiedän heidän olleen niin monia vuosia yhdessä että vanha, jo valmiiksi järkkynyt mieli tuskin kestää yksinäisyyden tuomaa tuskaa, tiedän hänen lähtevän perässä pian.
Isoäitini on siirtynyt parempaan paikkaan, maallisen kivun ulottumattomiin. Vaikka itse en henkilökohtaisesti jumalaan uskokaan, tiedän mummin olleen kristitty ja uskoneen korkeampaan voimaan. Toivon että tämä korkeampi voima pitää hänestä huolen matkallaan tuonpuoleiseen, toivon hänen pääsevän perille turvallisesti ja kivuttomasti. Taivaan isä pitäköön hänestä huolen...

Lepää rauhassa mummi-kulta, sait kulkea maan päällä lähes 85 vuotta, ja sinä aikana teit itsestäsi hyvin tärkeän ja rakkaan monille ihmisille. Toivon sinun saavan ansaitsemasi lämmön ja turvan tuonpuoleisessa, sillä molempia jaksoit antaa jopa tuntemattomille, varmistaen kuitenkin omien rakkaidesi saavan enemmän kuin tarpeeksi. Olit hyvä ihminen ja ansaitset levon. Rakastan sinua mummi! <3