Venyy näköjään nää päivitysvälit aika pitkiks asian puutteessa, ei vaan meinaa olla mitään sanottavaa... Sinänsä ei oo taaskaan mitään uutta, koulu junnaa samaa vanhaa rataa ja narkkaaminenki sujuu omalla painollaan ;)

Tästä omatoimisesta vierotuksesta sen verran et alan suhtautua jo huomattavasti optimistisemmin onnistumiseen, oon saanu annokset pudotettua buprenorfiinin osalta lähes minimiin eikä ole pitkään aikaan ollut varaa saati intoa pitkiin pirikuureihin. Kroppa kun alkoi olla eri mieltä ravinnottomuudesta ja stimulanteista, nivelet on huonommassa kunnossa kuin ikinä ja lihakset ovat lähes surkastuneet olemattomiin. Ainoa mikä tässä tilanteessa risoo on se ettei kannabista ole pahemmin saatavilla, ainakaan kohtuuhintaan eikä rikkaruohoista kuulu mielestäni maksaa. Hamppu auttaisi kestämään paremmin psyykkiset vierotusoireet, ja fyysisten toivon olevan lievempiä kuin aiemmin käyttömäärien minimoinnin takia...

Tortsaina kävin hammaslääkärissä, kyseessä oli pelkkä tarkastus mutta repipä lääkäri alhaalta samalla yhden etuhampaankin pois. Alaleuassa on ollut kohtalaista ahtautta siitä asti kun rautahampaat aikoinaan eteen kasvoivat, lopputuloksena oli siisti 1X2-vakioveikkausrivi eli hampaat kahdessa rivissä kun eivät rinnakkain mahtuneet. Oikomishoitoon en ole päässyt yrityksistä huolimatta koska kaksi hammasriviä ei kuulemma täytä purentavirheen kriteerejä, syömisen hankaluudesta huolimatta. Arvata saattaa ettei se puhdistaminenkaan ollut niin kovin helppoa... No, nyt 12 vuoden vinkumisen jälkeen löysin hammaslääkärin joka suostui hampaan repimään siinä toivossa että tilaa saatuaan muut hampaat liikkuisivat hieman lähemmäs toisiaan itsekseen. Samalla hammaslääkäri tosin taisi nirhaista viereisestä hampaasta palan kiilteestä pois, ainakin kyseinen hammas on sen jälkeen vihlonut aika kovin. Tänään kävin suuhygienistillä joka pinnoitti kys. hampaan jollakin lakalla joka auttoi kyllä vihlontaan. Harmi vaan että lakka irtosi alle vartissa ja vihlonta jatkui entisellään. Muuta ei hampaalle kuulemma voi tehdä ja seuraavan ajan sain joulukuulle, vähän jänskättää että miten käy kun torstain jälkeen olen saanut syötyä vain yhden kiinteän aterian ja senkin aika lailla irvistellen. Tämänpäiväinen hammaskiven poisto sai kyllä aikaan niin pahat traumat kyseisestä toimenpiteestä että lienee vain hyvä etten saanut aikaa ennen kuin joulukuussa :D Suuhygienistitätsy kun ei ollut turhan hellävarainen, enpä muista että olisin edes lapsena hammaslääkärissä itkenyt mutta tänään tuolissa istuessa vierähti kivun takia kyynel jos toinenkin. Enkä ole muuten koskaan nähnyt suustani tulevan niin paljoa verta kuin tädin repiessä ikeniä hajalle, en kielilävistystä ottaessa tai viisaudenhampaita leikatessa. Paska reissu vaan tulipahan tehtyä :D

On kai noita hyviäkin uutisia, tuntuu että minut otettiin tänään vihdoin todesta nuorisopsykiatrisella. Toivon mukaan saan lääkäriajan ihmiselle joka oikeasti yrittäisi jopa auttaa, rauhoittavia kun en ole saanut paniikkikohtauksiin muuten kuin ensiavusta eikä oman lääkärin kirjoittamat serotoniinisalpaajat todellakaan ole parhaat mahdolliset masennuslääkkeet päihteiden väärinkäyttäjälle... Muuten asia ei häiritsisi, mutta jos masennus pahenee yhtään niin paniikkihäiriöt yleistyvät samalla nousten potenssissa. Näistä taas sivutuotteina tulee mm. hengitysvaikeudet, muistikatkot, itsetuhoisuus... Enkä todellakaan voi mennä takuuseen siitä että siinä tilassa tyydyn muutaman viiltoon, saatan yhtä hyvin hirttäytyä tai hypätä katolta tiedostamatta asiaa itse millään tavalla sillä hetkellä. Toivottavasti tämä lekuri suostuu ne rauhoittavat kirjoittamaan, etenkin kun paniikkikohtauksia on alkanut tulla taas useammin...

Pitänee koittaa etsiä jotakin nestemäistä ravintoa, siirryn siis muualle...