Aloitin aikanaan kokeilut useiden muiden tapaan tupakasta, "vakinaisesti" aloin tupakoimaan samoihin aikoihin alkoholikokeilujen alkamisen aikaan, ikää minulla oli ehkä 11-12 vuotta tuolloin. Alkoholi oli hauskaa aikansa, mutta se ei koskaan ollut "mun" juttu. Tai siis joo, oli, ehkä vähän liikaakin... Jossakin vaiheessa kyllästyin ja olin pitkiäkin aikoja juomatta, etenkin saatuani mopokortin...

Maistoin kannabista ensimmäisen kerran 15-vuotiaana silloisen poikaystäväni tarjoamana, ja siitä asti se on ollut osa elämääni. Ei siksi että olisin "koukussa" niinkuin jokainen propagandavalistuksen saanut ajattelee, vaan ihan samasta syystä miksi ihmiset käyvät kesäisin silloin tällöin terassilla, baarissa, muuten vaan rentoutumassa...
No joo, myönnän henkisen koukun, mitäpä tuota kieltämäänkään :)

Teini-ikä oli aika mielenkiintoista aikaa... Hakeuduin psykiatrisiin tutkimuksiin peruskoulun jälkeen yläasteen mentyä vähän miten kuten, diagnoosina tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli adhd. Peruskoulusta pääsin vain lyhyille kursseille varsinaisen ammattitutkinnon sijaan, joka jätti minulle yli puoli vuotta vapaata koulusta. Tapasin tuolloin pojan, jonka seurassa päihdekokeiluni laajenivat jo kohtuu laajalle.

Olin 16-vuotias kun kokeilin ensimmäisen kerran ekstaasia, amfetamiinia, subutexiä, lääkkeitä... Ja rakastuin. Ensirakkauteni oli ekstaasi, ja amfetamiinin tiesinkin toimivan lähinnä adhd-lääkkeenä rauhoittaen ja parantaen keskittymiskykyä... Tuon puolen vuoden jälkeen palasin takaisin koulun penkille, ollen pitkiäkin aikoja täysin selvinpäin. 18-vuotiaana kokeilut jatkuivat jälleen... Maistoin tuolloin ensimmäisen kerran ns. "taikasieniä" joiden tuoma trippi jäi ehdottomasti lempikokemuksiini. Köyhällä kun ei ole varaa etelänmatkaan niin pitää matkata muilla tavoin... ;)

Seurustelin viime talveen saakka, mutta ex-ukkoni yritys "pakkoraitistaa" minut tuotti 19-vuotiaassa teinitytössä lähinnä kapinahenkeä ja istutti mieleeni ajatuksen jota en uskonut koskaan ajattelevani. Erosimme minun tahdostani reilun vuoden jälkeen, ja vaikka olinkin pikkutyttönä ollut huumeita vastaan ja aina siihen saakka neulojakin vastaan, sai hänen kieltonsa mieleeni ajatuksen "jospa sittenkin kokeilisin..."

Tiesihän sen miten siinä käy, pian pakotin erään tuttavani pistämään ensimmäisen piikin. Alkuun en huomannut suurempaa eroa, mutta päätin kokeilla buprenorfiinin lisäksi myös amfetamiinia suonensisäisesti. Osittain syynä oli kiinnostukseni amfetamiinin ominaisuuksia kohtaan lääkkeenä adhd:n hoidossa, ja miten eri tavalla nämä ilmenevät iv:nä. Pian kyllästyin olemaan muiden sorkittavana ja opettelin pian pistämään myös itse, ja samalla tykästyin aineeseen aina vain enemmän...

Käytin piriä milloin mitenkin pitkiä aikoja kerrallaan, joskus valvoin vuorokausia putkeen piikin voimalla ja aliravittuna sekä nestehukkaisena, joskus taas vieroitin itseni piristä subutexillä joka poisti vierotusoireiden tuomat nivelkivut... Ja toisinpäin. Aika oravanpyörä, eikö? ;) Rajoitin kyllä omaa käyttöäni ettei ihan holtittomaksi mene, yritin pitää huolen siitä etten koukuta itseäni fyysisesti kovin pahasti, mutta lähes aina korvasin päihteen toisella. Raha-asiani sain pidettyä kunnossa kuin ihmeen kaupalla, ottaen huomioon sen että rahoitin käyttöni rehellisillä tuloilla...

Lähes koko sen ajan minkä olen piikittänyt olen ollut saman miehen kanssa jonka kanssa olemme yhdessä käyttäneet ja eläneet, päätyen seurustelemaan (narkkarirakkautta, heh heh ;D ) ja uskoakseni rakastumaankin... Varmaksi tosin sanon vasta kun elimistössä ei ole ylimääräisiä kemikaaleja jäljellä... ;)

Nyt, 20-vuotiaana vieroitan itseäni aineista omatoimisesti, samanaikaisesti mieheni kanssa. Yritämme yksissä tuumin jättää ensin neulat ja pikkuhiljaa myös aineet muutenkin pois, toisiamme tukien, mutta tunsin kaipaavani muutakin. Minun on pakko vieroittautua myös koulunkäynnin takia, tarkoituksena opiskella vihdoin ammattiin... Täällä blogissa kertoilen edistymisestä, retkahduksista, oireista, mieliteoista, koulusta ja ihan kaikesta muustakin... Welcome to my life ;)