Enhän mä mitään viikonloppuja osaa kokonaan ilman olla, ainakaan vielä. Eli taas mennään ja lujaa, vauhtia riittää vaikkakaan ei enää paljoa. Flunssa muuten lähtee pirillä, ainakin väliaikaisesti. Kohta pyykkivuoro, eli jotain saamassa aikaankin. Musiikkia kuunnellessa, omia touhutessa menee ilmeisesti tämä yö :)

Kunhan pyykit on pesty, voisin painella suihkuun. (Keskellä yötä, kyllä. Sori naapurit!) Onneksi on tosiaan perjantai ja opiskelija-asuntoja talo täysi :)

Täytän pumpun tuolla litkulla, jotta voin työntää sen piikkinä sisääni, vapauttaa sen korventamaan suoniani ja hajottamaan mieleni. Vaikka vasta jokin aika sitten vedin vedot, haluan nähdä sen kuinka veri ilmestyy näkyviin kertoen minulle neulan olevan suonessa. Nähdä miten vedän hieman verta pumppuun, varmistan neulan paikallaanpysymisen, ja painan mäntää... Painan männän pohjaan, vedän verta pumppuun ja painan sen takaisin sisääni. Kuollutta verta, saastunutta. Saastunut teoistani, mielihaluistani, kemikaaleista. Päässä kohisee, laitan tupen paikalleen. Päänahassa värisee, aine toimii vaikkei priimaa olekaan. Hävettää myöntää että olen kaivannut tätä.

Nyt lähden pesemään neulan ja pumpun, sitten pyykkituvalle. Moro!